Ajatus kirkastuu perjantai-iltapäivän kunniaksi

Projektiryhmän kokous oli aivan yllättävän hyvä. Täytyisi vain saada omat työt parempaan järjestykseen, kun tuntuu että ne kaatuvat päälle. Oikeastaanhan on aika ylellistä päästä suunnittelemaan uusia palveluja, olkoonkin että odotukset taitavat olla liian korkealla erityisesti aikataulun suhteen.

Pitää vaan hoitaa oma hommansa ja antaa muiden hoitaa omansa... (Ai niin, sitten on se yhteistyökin vielä...)

Tämän viikon jäljiltä takki on aika tyhjä.

Hyvin suunniteltu on puoleksi tehty?

Nyt pääsen vihdoin projektisuunnitelmaa kirjoittamaan. Viimeksi sain aikaan luurangon, nyt on tarkoitus lisätä vähän lihaa luiden ympärille. Ehkä kuitenkin vielä mennään Atkinsin dieetillä, koska en voi enkä halua aivan yksin päättää sitä laajuutta, millä lähdemme hakemaan konseptisuunnittelijaa.

Pelkästään termit tuottavat päänvaivaa; joidenkin määritelmien mukaanhan konsepti olisi vain sisällön rakennetta kuvaava termi, mutta minun mielestäni sana kokonaiskonsepti on kyllä aika lailla enemmän.

Tärkeintä on nyt saada sen verran tekstiä, että huomisessa projektiryhmässä voidaan keskustella rajauksista ja ulkopuolelle jätettävien hankkeiden liittymäkohdista kuitenkin tähän projektiin jossain vaiheessa.

Yksittäisten sähläysten - kaikella kunnioituksella, tarkoitan vain yksittäisiä hankkeita (ns. kertaräätälöintejä), joihin ryhdytään, kun on, yllätys, yllätys, saatu rahaa tai raha pitää käyttää tai joku on käskenyt tehdä sitä tai tätä - niin, niiden yksittäisten sähläysten määrää tässä talossa ei varmaan kukaan ole uskaltanut koskaan laskea, saati sitten katsoa mitä on mennyt rahaa ja mitä jäänyt käteen.

Tällä hetkellä en ole kamalan innostunut räätälöitävistä tuotteista. Kuka haluaisi esim. räätälöidyn ompelukoneen tai auton. No, onhan niitä.

Voitaisiin tietty mennä toisen ääripään kauttakin. Sanottaisiin vaan, että nyt saatte tehdä justiin sellaiset verkkopalvelut kuin haluatte. Ja aika alkaa nyt. Voin kuvitella että tulokset olisivat aivan mahtavia!!

Ainoa pieni ongelma on kuitenkin todellisuudessa se, että jos tuotetaan montakymmentä yksilöllistä palvelua/palvelun osaa, käytettävyysnäkökohdat pitää ottaa niissä kaikissa huomioon, ja ainakaan jos nykyisten ohjelmasivujen sivuvalikkoja katsoo, ei kovin näytä informatiiviselta, saati selkeältä tai loogiselta.

Niin että ihan perustelluista syistä me emme voi perustaa 20 itsenäistä verkkopalvelujen uudistusprojektia, jota kutakin vetäisi substanssiyksikön kiireinen asiantuntija, joka on niin sisällä hankehallinnossa, että tuskin tukantupsu näkyy.

Kaikkea ei voi tehdä yhtä aikaa

Kollega kävi esittelemässä uuden työntekijän ja puhuimme siinä samalla webbiuudistuksesta. Puhuessa kaikki tuntuu niin selkeältä. Projektilla pitää olla vaiheet, jotka seuraavat toisiaan. Kaikkea ei voi tehdä yhtä aikaa.

Aamulla töihin tullessa hissien luona toinen kollega kysyi, luulenko, että me joskus saadaan se uudistus tehtyä. Sanoin, että totta kai. Hän toi esiin epäilynsä hankkeen toteutumismahdollisuuksista, ilmeisesti siksi, että 'meillä' täällä 'talossa' kaikki asiat etenevät niin hitaasti, ettei oikein erota niiden etenevän ollenkaan.

Joskus vuosia sitten olisin ajatellut, että hän arvostelee minua kyvyttömyydestäni viedä uudistusta läpi. Sain sellaisen vaikutelman, että hänen mielestään uuden palvelun pitäisi olla jo valmis ja täsmälleen sellainen kuin hän on mielessään ajatellut. (Mistä ei kuitenkaan ole vielä kovin paljon täsmätietoa.)

Nytpä ei enää kulje ajatus tuohon malliin. Edelleenkin näen kyllä suurimpana riskitekijänä oman porukan ajankäytön eli sen, ehtivätkö sitten tarpeen vaatiessa paneutua asiaan ja miettiä, mikä se on sitä mitä halutaan muuttaa, erityisesti sisällössä, mutta en ole niin henkilökohtaisella tasolla mukana tässä uudistuksessa. Koen sen lähinnä hommana, joka pitää hoitaa niin, että lopputuloksen kanssa voidaan elää ainakin seuraavat 4-5 vuotta. On vaikea kuvitella, että saisimme esimerkiksi joka toinen vuosi rahaa ja tarmoa kaiken uudistamiseen...

Ihmiset ovat pelottavan sisällä kankean virastokielen syövereissä ja tuottavat sitä päivittäin lisää tuoleillaan istuksien... Pelkkä uusien vempaimien hankkiminen ei tosiaankaan auta!

Onneksi on maanantai ja paljon hommia tehtävänä, joten ei ole aikaa eikä halua masentua tulevaa ajanpuutetta ynnä muita hankaluuksia ajatellessa. Voisin melkein allekirjoittaa sen väitteen, että paras tulevaisuus on se, joka on vasta tulossa. No, eihän se muuten olisikaan tulevaisuus.

Paitsi että onhan tämäkin hetki jonkun menneen ajan tulevaisuutta. 60-luvulla ajateltiin, että 2000-luvulla autot lentävät, mutta eipä ole lentäviä autoja näkynyt.

Alkaa tuntua siltä, että rakenteistettu teksti ja tietokanta sen talletuspaikkana on ainoa mahdollinen ratkaisu sellaisen taikinan käsittelyyn mitä meidänkin ns. tietosisältömme on. Aineistosta saisi sitten pullautettua (erotettua taikinasta, leivottua ja paistettua) sopivankokoisia palasia webbisivuille, kun reseptit olisi jokaiselle tuotteelle hallinnassa.

Tietokantapohjaisia sivuja on kai vastustettu siksi, ettei (vai voiko?) Google esimerkiksi voisi silloin hakea palvelun kokotekstistä. Mutta jos metatieto saataisiin muuten sijoitettua Googlen ulottuville, miksi kokotekstin pitäisi indeksoitua Googleen? Jos sivuilla olisi raudanluja hakusysteemi, niin ihmiset käyttäisivät sitä eikä Googlea tarvittaisi kuin johdattamaan etusivulle.

Tavoite on kirkas ja selkeä, mutta reunoiltaan epämääräinen

Ei pitäisi olla kovin vaikeaa toteuttaa selkeitä ja helppokäyttöisiä verkkopalveluita, vai mitä? Sellaisiahan kai kuitenkin on olemassa, vai onko? Varmaan on. Mikä niille on yhteistä (paitsi selkeys ja helppokäyttöisyys)?

K: Tuleeko mieleen yhtään hyvää selkeää ja helppokäytöistä verkkopalvelua?

V: Ai minullako? Vaikka joku Reittiopas, tai Helmet. Mutta niissähän keskitytäänkin vaan jonkun tietyn spesifin tiedon löytämiseen...

K: Niin, mihin yleensä keskitytään, tai mihin käyttäjä yleensä keskittyy?

V: No kai se haluaa jotain TARKEMPAAKIN TIETOA?

K: Niin mutta haluaako se löytää sen etsimänsä tiedon - jos tarkoitetaan jotain pitempää tekstiä tai selostusta siis - nopeasti vai ei?

V: Kuka haluaisi löytää mitään hitaasti, paitsi jonkun slow-aatteen kannattajat?

K: No tuosta päätellen se tiedohakusysteemi olisi kaiken A ja Ö. Mitä olette siitä miettineet?

V: No että olisi asiasanasto, sivukartta ja semmosia sanapilviä vaikka eri osioissa. Tai jotain polkuja... jossain... Kattava asiasanoitus ja hakukone, jonka tulokset on optimoitu lienee parempi kuin kokotekstihausta tuhat 'tasa-arvoista' vastausta tuottava haku???

Aloitan projektisuunnitelman tekemisen kello 11:27

No niin, nyt pitää sitten tehdä projektisuunnitelma. Onneksi olin projektijohtamiskurssilla HAUSissa, muuten olisi ollut melko hatara kuva siitä, mitä kaikkea projektisuunnitelmaan täytyy laittaa. Homma tuntuu vielä tässä vaiheessa epämääräiseltä ja totta puhuen melkein mahdottomalta toteuttaa (hallitusti), kun ajattelee sitä valtavaa tietomassaa, mikä nykyisillä sivuillamme on.