Olen päässyt henkilökohtaiselle epämukavuusalueelleni, jota voisi verrata pienoishelvettiin. Päivästä toiseen pitää opetella uusia asioita, jotka eivät totta tosiaan ihan käyttöohjeita rannalla lukemalla tule selviksi.
Joka ikinen yksityiskohta poikii lisää hommia. Sisällönsyöttäjät hengittävät niskaan. Työpäivä ei riitä mihinkään, vaikka huhkin 9.30-19 niin täysillä kuin vain voin.
Oikea käsi on ollut puutunut jo monta päivää, todennäköinen syy on tupakanpoltto, jota puolustelen RESSILLÄ.
Ihmiset ovat siis kertakaikkian ihania ja herttaisia. Minä vain VIHAAN niin paljon työtä, joka pakottaa jo toista viikkoa laittamaan RUKSEJA radiobuttoneihin tai muihin mahdollisiin ja mahdottomiin paikkoihin, valitsemaan erilaisia puolimystisiä valintoja ja periyttämään niitä yhä uudelleen ja uudelleen alla oleviin rakenteisiin.
Sivustorakenne on tehty meidän listamme mukaan, joten peiliinhän siinä katsotaan, mutta järki meinaa lähteä, kun nyt se ns. jälkipyykki on tehtävä itse.
Tekstien lähettäminen kääntäjälle, asiasanoitusta tehostavan dokumentin muokkaaminen loppuun, asiasanoitus sekä kaikki mahdollinen ei-mekaaninen duuni siirtyy päivä päivältä kauemmaksi.
Huomenna ekstranettien määrittelyn tarkennus.
Projektinhallinnan klisee (totuus?) kuuluu, että elefantti on paloiteltava, vai miten se meni, mutta mitä jos on kasvissyöjä ja eläinsuojelija...
Kumma kyllä, töissä on kuitenkin kiva olla. Ihmiset ovat tosiaankin kesällä rennompia ja varsinkin kesäharjoittelijat ja muut uudet ihmiset tekevät toimistosta vähemmän laitosmaisen. Alustastakin tulee varmaan ihan hyvä. Meikäläisen tunteet vaan ei pysy hallinnassa, vaikka mopo pysyisikin. En osaa jarruttaa. Käsijarrun jarrupalat ovat kuluneet.
Ehkä olisi mieluummin vanha, suojeltu, kokonainen elefantti, joka vetäytyy vuorille kuolemaan, tai omenapuun oksalle, tai riippumattoon lukemaan viihdekirjallisuutta espanjaksi, riippumatto siis TOSITOSI vahvasti kiinnettynä kahden koivun väliin.
Miksi työssä täytyy tehdä kauheita asioita viikosta toiseen? Miksi kukaan ei tee niitä PUOLESTANI? Miksi kädet puutuvat? Miksi elämä on liian lyhyt?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti