Ylihuomisessa 2. konseptityöpajassa on tarkoitus jo löytää käyttöliittymämalleja ja päästä lähemmäksi uuden palvelun suuria linjoja. Siis lähemmäksi kuin ensimmäisen työpajan herättelyluennon perusteella vielä päästiin. Siellä kyllä hämmennettiin tehokkaasti kattilaa, jossa me kaikki porisemme.
Jos kyseessä olisi bouillabaisse, ketkä tai mitkä olisivat katkarapuja. Katkaravut pitää lisätä viimeisenä, etteivät ne sitkisty...
Viime perjantaina oli kotitehtävän viimeinen jättöpäivä, mutta vain 3 kymmenestä palautti tehtävän. Maanantaina kyselin syitä ja koetin motivoida osallistumaan nyt, kun siihen on tilaisuus. Laitoin viestin myös esimiehille siinä toivossa, että asia herättäisi keskustelua.
Viime viikolla olin Tieken seminaarissa ja luin sieltä saamani vinkin perusteella ns. pienen harmaan kirjan (little grey book) nimeltään Notes on the Role of Leadership and language in Regenerating Organizations.
Ehdottomasti kolahti kirjan pääsanoma, jonka mukaan organisaatiolle käy niin, että se toimintakulttuurinsa kypsymisvaiheessa alkaa rajoittaa kieltään pystyäkseen hallitsemaan toimintaansa paremmin, mutta jossakin vaiheessa tämä rajoitettu ja kangistettu kieli alkaakin haitata organisaation toimintaa ja estää innovatiivisuuden ja uudistumisen. Puhumattakaan nyt siitä, että tällainen kieli on usein vaikeasti avautuvaa ja sopii huonosti toiminnan esittelyyn niille organisaation ulkopuolisille, joille toiminta on tarkoitettu. Itseisarvonahan ei voi olla organisaatio an sich?
Tunnen nyt yllättävää myötätuntoa työryhmäämme kohtaan. Meillä on kova pähkinä purtavana.... Pähkinöitä ja katkarapuja, paleo-ruokavalio! Kun listalla on ollut tähän saakka pelkkää riisiä, valtavina kokkareina kattilan pohjassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti